Johdanto

Oppilaan vanhemmat ja/tai sukulaiset ovat kasvatus- ja koulutusasioissa koulun tärkeimmät yhteistyökumppanit. Raportissa, jossa tarkastellaan avaintekijöitä onnistuneisiin siirtymiin saksalaisessa koulutusjärjestelmässä, Punzeberger (2016) nostaa esiin ja kuvailee, kuinka tärkeää on, että vanhemmat osallistuvat ja ovat tietoisia koulun asioista. Hän osoittaa, että vanhemmat ovat lapsen ensimmäiset opettajat ja heidän jatkuva tukensa on avain menestykseen, vaikka uuden maan tavat eivät olisi heille tuttuja.

Myös Heckmann (2008) puhuu vanhempien osallistumisen tärkeydestä oppilaiden koulutuksessa. Heckmann (2008) esittää, että vanhempien osallistumisen ja koulumenestyksen välillä on positiivinen yhteys. Valitettavasti usein on kuitenkin vaikeaa saada vanhempia tai sukulaisia mukaan osallistumaan (Heckmann 2008). Syinä tähän voi olla esimerkiksi se, että vanhemmat eivät puhu koulun kieltä ja käännösapua on saatavilla vain vähän, vanhemmat eivät itse ole saaneet muodollista koulutusta eivätkä näin ollen tiedä mitä odottaa, vanhempien ja opettajien välisestä suhteesta on kulttuurieroista johtuvia eriäviä odotuksia, tai joissain tilanteissa vanhempia ei lainkaan ole. Esimerkiksi Human in Action -koulutusorganisaatiossa toimivan Dave Amishin haastattelussa (2006) Petra Stanat toteaa, että monilla vanhemmilla on korkeita odotuksia lastensa koulumenestyksestä, sillä he eivät välttämättä tunne tarpeeksi uuden maan koulutusjärjestelmää tai ymmärrä sitä riittävän hyvin.

Koulun on siis tärkeää olla aktiivisesti yhteydessä oppilaan kotiväkeen, jotta he voivat oppia koulutusjärjestelmästä, keskustella oppilaiden edistymisestä ja seuraavan vuoden tai lukukauden realistisista tavoitteista, sekä työskennellä yhteistyössä koulun työryhmän kanssa. Eräs keino yhteydenpitoon on valita tietty yhteyshenkilö, johon sekä koulu että vanhemmat luottavat. Ihanteellisessa tilanteessa “siltana” toimija voi olla yhteyshenkilö vanhempien yhteisössä kenelle tahansa, jonka tarvitsee saada yhteys kouluun, tai koululle, jotta sieltä voidaan ottaa yhteyttä vanhempiin.

Perheiden ja yhteisöjen osallistuminen lasten koulutukseen edellyttää vastavuoroisia opetusstrategioita. Myös kulttuuristen eroavaisuuksien ja samankaltaisuuksien aktiivista tunnistamista (ja arvostamista) tarvitaan, niin luokkahuoneissa kuin niiden ulkopuolellakin, jotta eri kielitaustoista tulevien lasten kesken voidaan vaalia taitoja ja jakaa tietoa. Aikaisemmista kokemuksista riippuen vanhempia ja/tai sukulaisia täytyy tukea, jotta he pääsevät mukaan lapsen oppimisprosessiin. Tätä varten tarvitaan säännöllisiä ja monipuolisia osallistumismahdollisuuksia. Myös molempien tai monien kielten käyttäminen perheiden ja paikallisten verkostojen kielenopetuskumppaneiden kanssa on tärkeää. Esimerkiksi tästä käy limittäiskielisyyden käytäntöjen hyödyntäminen koulussa. Tausta-osiossa on moduuli, josta löytyy tarkempaa tietoa ja esimerkkejä limittäiskielisyydestä.

Ranskan Alsacesta löytyy mainio esimerkki useamman tällaisen tekijän yhdistämisestä. Opettajat ovat siellä osallistaneet lukuisia vanhempia, kutsuneet heitä kouluun ja saaneet järjestelmällisesti ja mielekkäästi heidät antamaan panoksensa opetukseen. Opettajat pääsevät oppilaiden mukana oppimaan sellaisista kielistä ja kulttuureista, joita yhteisössä on, mutta jotka yleensä jäävät koulussa näkymättömiksi. Jaettavia kieliä ovat arabia, turkki, puola, japani ja paikallinen Alsacen murre, joka on läheistä sukua saksalle. Vanhemmat pääsevät näin kiinnostumaan ja osallistumaan paremmin siihen, mitä heidän lapsillaan on koulussa meneillään (Young & Helot 2007).

Kotiväen mukana pitämiseksi voi myös järjestää tapaamisia, tai käydä kotivierailulla niiden luona, joista ei muutoin juuri kuulu. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että tällainen vierailu on kulttuurisesti hyväksyttävää eikä sitä pidetä tungetteluna. Pohdi etukäteen, mihin kysymyksiin haluaisit vastauksia ja mistä aiheista haluaisit keskustella. Tee vierailun perusteella vaihe vaiheelta mietitty suunnitelma: kuinka voisit auttaa vanhempia? Kehen voisit ottaa yhteyttä tai ketä suositella tiettyihin asioihin liittyen? Suunnittele vierailujen pohjalta toimintaa, esimerkiksi tiedotustilaisuus sellaisista asioista, jotka eivät suoraan liity kouluun, tai vaatekeräys.